sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Kigu päällä kohti syksyä

Uusi vuosi tarkoittaa monille sitä, että on "uusi vuosi ja uudet kujeet" ja silloin usein luvataan kaikkea ja tehdä parannuksia elämään. Ainakin hetkellisesti. Kuitenkin kun on itse ollut monta monta vuotta koululainen miellän syksyn usein "uudeksi aluksi". Koulu on toki vaihtunut pari kertaa, mutta uuden lukuvuoden alkaminenkin tuo aina uusia haasteita ja tapahtumia elämään. Alku on uusi, vaikka opiskelupaikka ja koulukaverit pysyisivät ennallaan.

Kesän jälkeen viilenevä syksy tuntuu aina niin hyvältä (vaikka nyt kesäkin oli melkoisen viileä, mutta viileässäkään kesässä ei ole syksyn kuulautta), tee maistuu taas paremmalta, punaviini maistuu paremmalta, keitto maistuu paremmalta... Niin ja kun illat pimenee voi polttaa taas kynttilöitä mielin määrin. Kesällä kaikki tuntuu usein hetkeksi pysähtyvän (tai kiihtyvän) kun ihmiset lomailevat ja ovat reissuilla ja festareilla ja tietty yhtenäisyys puuttuu ympäriltä. Itsekin tietenkin huitelee menemään normaalia enemmän.
Syksyllä on taas aika asettua ja tää asettuminen yleensä kanssa inspiroi miuta tosi paljon. Syksy on parasta aikaa istua ja keskittyä; minun tapauksessani se tarkoittaa piirtämistä, maalaamista, lukemista...
Asettumista.

Ehdin viikko sitten pitkästä aikaa Lappeenrantaan Isän luo ja näin syksyn kunniaksi intouduin etsimään talon kätköistä ensimmäisen luokan koulureppuani. Siis sitä ala-asteen ihan ensimmäisen kouluvuoden ja koulupäivän ihan ensimmäistä reppua. Reppua ei kuitenkaan löytynyt, se siis lienee jatkanut jo matkaansa reppujen tiellä, mutta jotain muuta ilahduttavaa löytyi. Asioita, jotka eivät ole varsinaisesti olleet piilossa, mutta joita en ole myöskään hetkeen todella katsonut.

Kaksi päiväkirjaa, joista tosin löytyi enemmän kuvia kuin tekstiä. Kenguru on Äidin (tai siis tontun...) tekemä, olen saanut sen joululahjaksi 6-vuotiaana. Kengurun nimi on Luppakorva, eli Luppis. Pikkudino on päiväkodista saatu nimipäivälahja.


Kaverukset. Kenguru on ollut isällä vanhempieni erosta asti, mutta ensi kerralla sen on vihdoin aika muuttaa Amandan omaan kotiin. Dino pääsee kengurun pussissa mukaan.

Luulen piirtäneeni tämän kuvan ensimmäisellä luokalla. Pocahontas!

Noin 10-vuotiaan Amandan tekeleitä. Mallia on otettu, muistan poron tuntuneen mahdottomalta tehtävältä.


Syksy tarkoittaa tietenkin myös viileneviä iltoja ja huopiin kääriytymistä. Pikkusiskon ja O-P:n kanssa päädyimme tilaamaan astetta ilahduttavammat syysiltojen kotivetimet. Näissä ei muuten palele!

Pikkusisko on kenguru, minä olen koala ja O-P on kultapanda.

Ettäs tiedät!

Tadaa!


Asut ovat siis kiguja ja niitä voi tilata, tai vaan ihmetellä, tässä osoitteessa. Postitus kävi muuten todella nopeasti, eikä Briteistä tilatessa tullut tullimaksuakaan. Sieltä siis omaa kigua valitsemaan! Taidan kyllä tarvita vielä toisen tällaisen... Koala on sijoitettu Lahteen, koska on ihan tylsää jos O-P on viikonloppuisin kultapanda, enkä itse voi olla kigu päällä... Mutta Helsinkiin pitäisi myös saada oma, koska on tylsää olla iltaisin ilman kigua, kun tietää, että Pikkusiskolla ja O-P:lla kigut ovat käytössä! Voi kuinka odotankaan yhdessä kodissa asumista! Siis O-P:n kanssa, toisaalta en ihmettelisi vaikka Pikkusisko päättäisi muuttaa kanssamme samaan asuntoon.

2 kommenttia: