Rakas rupu

Tiistaina maailmani kääntyi hieman nurinkurin ja päähän syntyi pelko. Ei siksi, että vuosia tuli jälleen yksi lisää, vaan siksi, että pääsin vihdoin kurkkaamaan tulevaa asumustani. Taisin hieman järkyttyä.

Enkä edes tiedä miksi. Tiesin, että tulevassa talossani asuu paljon vaihtareita ja että se myös näkyy ja kuuluu kiinteistössä. Rappukäytävässä haiskahtikin kivasti tupakka ja edellinen asukki kertoi, että kyllä noita bileitä on aika usein keskiviikkoisin ja lauantaisin.
Huoneisto oli ihan ok, sellainen perushoas. Ruma muovimatto, kammottava vessa.

Ja vaikka loppujen lopuksi mikään ei tullut yllätyksenä, silti yks kaks muutto alkoikin pelottaa aivan valtavasti. Olin varma, että nyt olen tehnyt elämäni typerimmän virheen. Luopunut turhaan solusta, jossa on ollut ihan hyvä asua. Yksiöön oli päästävä ja senhän mie sain ja sitten alkoi ahdistaa.
Länsi-Pasila on kaunis, Itä-Pasila jännittävä, mutta ei siinäkään mitään vikaan varmaan ole. Jännitän ehkä tulevia vaihtarinaapureitani (jotka voi myöskin olla kivoja, mutta mie oon mummo ja tykkään nukkua yöllä). Ja kai se on normaalia, että muutos jännittää. Kyllä mua jännitti tähänkin muuttaminen. Tuntemattomat kämppikset, ensimmäinen opiskelija-asunto. Ja nyt vaikka olen vapaaehtoisesti täältä lähtemässä niin silti muutos pelottaa. Aika paljonkin.

Lännen soluun illalla palattuani mietin, että kuinka monta kuukautta mun pitää asua idässä, että voin jälleen pyytää ihmisiä muuttoavuksi.

Parissa päivässä mieli on kuitenkin tasaantunut. Kämppä ei seuraavana päivänä näyttänyt niin pelottavalta, eikä se tupakka omassa asunnossa haise. Ei aina edes rapussa. Tänään ystävä Iin kanssa puunasimme koko paikan putipuhtaaksi ja hieman ällöttävä vessakin muuttui niin puhtaaksi, että voisin nukkua siellä.

Nyt ei enää pelota ja ne vaihtaritkii tulee vasta syksyllä. Siihen asti voinen asua suht onnellisena rakkaassa rupussani.

Opasteet kertovat mihin mennä

Vaihtarit eivät usko graffitin voimaan (please, smoke outside!)

Rupu tiistaina, siis ennen siivousta ja ennen muuttoa.

Piha, näkymä ranskalaiselta parvekkeeltani

Itä-Pasila, näkymä ranskalaiselta parvekkeeltani

Oman oven vierestä, rappukäytävän seinämaalaus (onneksi kuva ei haise)

Kyllä tästä vielä tulee ihan hyvä

P.S. Tyttiläblogin Tytti nimesi entisen asuntonsa (ja nykyisen bloginsa) Tyttiläksi, jota pidin hauskana ideana. Tästä innostuneena halusin ristiä oman ensimmäisen yksiöni, kämppä sai nimen rupu. Onneksi pikkusisko lohdutti, että ehkä siitä tulee rakas rupu ja sillä fiiliksellä tähdätään kohti huomista muuttoa!

Nainen muuttaa ja stressaa

Muutan stressaan muutan stressaan muutan stressaan!

Olen ollut suhteellisen viilipytty muuttoni suhteen, mutta nyt hiipii jännitystä pääkoppaan. Paljon puheluita, facebook-viestejä ja tekstareita. Mistä saan tuon ja kuka tuo tämän? Onko auttajia tarpeeksi, monta tuntia hommaan menee? Milloin avaimet ovat uusilla omistajillaan? Maailmalla ovat vielä mikro, imuri, suihkuverho ja sähkövatkain, jotka pitäisi hakea sinne uuteen omaan kotiin.

Pääsen huomenna kurkistamaan uutta luukkuani. Toivon sen olevan kiva. Tai edes kelvollinen. Kelvollisesta saa matoilla, pöytäliinoilla ja verhoilla kivan. Omilla esineillä ja asioilla. Toivon, että ensi viikolla sitä asuttaa onnellinen (ja stressitön) Amanda.

Olen viime aikoina ollut kovin väsynyt ja lukenut liian vähän. Märta Tikkanen hymyilee minulle iloisena kirjansa kannesta, mutten osaa tarttua siihen kuin hetkeksi kerrallaan. Aika menee muuhun, ehkä turhempaa. Nautin suunnattomasti kesäöistä, enkä haluaisi nukkua. Vaikka väsyttäisi.

Tämä on kesken...

...mutta tämä vie huomioni

Ja huomenna on se päivä kun kasvatan yhden vuosirinkulan lisää.

Kesäinen kasvispasta, onnistunut kokeilu!

Viikonloppu koostuu projektista O-P:n jääkaapin tyhjentäminen. Hän lähtee kesäksi Parikkalaan rautaa takomaan, joten jääkaapista ja pakastimesta on syötävä asioita pois. Tänään piti päästä eroon aurinkokuivatuista tomaateista ja päätimme pitkästä aikaa tehdä "kattilapastaa". Ekan opiskeluvuoden aikana teimme silloin tällöin pastaruokaa, johon paistoimme kasviksia ja kinkkua, paistetut asiat heitettiin kattilaan keitetyn pastan seuraksi ja perään vielä hieman tuorejuustoa. Niin hyvää, niin rasvaista. Kinkun kuitenkin pudottua pois ruokavaliosta myös kattilapastan tekeminen on jäänyt. Tänään oli siis oiva hetki kehitellä hyvä vegeversio entisestä suosikista.

Lähtökohtana siis aurinkokuivatut tomaatit ja kaupassa pohdimme, mitä sen kanssa voisi syödä. Ruokaan tulee tietenkin aina myös sipulia ja valkosipulia. Aurinkotomaattien (puhun yleensä aurinkotomaateista, kätevä lyhenne) kanssa sopii yhteen herkkusienet. Ja avokadoa voi laittaa tietenkin kaikkeen. Ja paprikaa. Koko komeus oli tarkoitus kruunata fetalla, mutta kaupassa jouduimme mainonnan uhreiksi! Maistiaisena tarjolla oli marinoitua cheddaria ja oli niin hyvää, että mukaan oli pakko ottaa pala tuota jumalaista juustoa ja loistavaa valmismaustetta!

Mausteseos oli siis tuollaista Santa Marian valmista juttua. Sisälsi mm. kolmea eri chiliä ja cayennepippuria. En ole itse mikään tulisen ruuan ystävä, mutta kun tuota laittaa maltillisesti, niin maku on mukavan lämmin, ei polttava. Pilkotun cheddarin joukkoon siis oliiviöljyä ja tätä. Sopivassa suhteessa molempia- juustojen ei ole tarkoitus uida öljyssä ja maustetta

 kannattaa heitellä oman maun mukaan.

Tämmöstä siitä sitten tulee, noms!

Laitettiin ekana juustot marinoitumaan, että maustuvat hiukan, sitten pilkotut sipulit pannulle ja perään paprikat ja herkkusienet (eikä mitään tölkkikamaa tietenkään).

Kuullotettujen sipuleiden joukkoon herkkusienet ja paprikat.

Tää on mun suosikkipasta. Tykkään tuosta suikeromuodosta ja täysjyvää sen tietenkin olla pitää silloin kun pastaa syödään. Ruispastakin toimii.

Itse käytän aurinkotomaatit aina paperin kautta, ovat niin öljyisiä muutenkin, että hieman voi jättää pois. Usein teen myös niin, että ensin siivilöin aurinkotomaattien öljyn pois (siis laitan tomaatit siivilään ja kupin alle, johon öljy valuu) ja kuivailen sitten tomaatit vielä talouspaperiin. Kuivattelun jälkeen laitettiin aurinkotomaatit hetkeksi pannulle sipulin, paprikan ja herkkusienten seuraksi.

Avokadoa, tietenkin!

Keitetty pasta huuhdellaan ja kattilaan heitetään asiat pannulta ja avokadot ja marinoidut cheddarkuutiot (avokadoa ja cheddaria ei siis paistella, sulaisivat vaan pois!)

Lisättiin kattilaan vielä hieman tuota Santa Marian tapas spice mixiä ja kuivattua basillikaa. Maku tulee kuitenkin pääasiassa tuosta tapasmausteesta, kannattaa siis maistella ettei jää liian miedoksi.

Tältä se sit näytti!

Ja niin hyvää oli, että piti nuolla lusikka!

Varsin onnistunut ruokakokeilu mielestäni. Cheddar on tietenkin melkoisen rasvaista ja kalorista, mutta jos ei päivittäin cheddaria vedä niin tuskin tuo on kuolemaksi. Pala mikä ruokaan ostettiin oli 150g ja se tietenkin meni jotakuinkin kahteen napaan.

Noi marinoidut juustot sopisi varmasti loistavasti myös salaattiin, aion ehdottomasti jossain vaiheessa kokeilla!

Nainen pakkaa laatikoita Heli Kajon ja prinsessa Estellen seurassa

Bloggaaminen on todella vienyt mennessään. Otan innolla uusia kuvia, mietin uusia aiheita. Samalla ihmettelen blogien ja bloggaamisen suosiota, sosiaalista mediaa. Miksimiksimiksi? Miksi jaan ajatuksiani monen muun tavoin. Teen statuspäivityksiä turhista, blogipäivityksiä vielä turhemmista (tosin unet ja kirjat eivät ole turhia). Pitääkö näillä työkaluilla paikata jotain huomionkipeää kohtaa aivoissa? Teenkö tätä itselleni vai muille?

Mutta onhan tää aika kivaa. Kuitenkin.

Muutto on jo ensi viikolla. Päivät ovat aurinkoisia ja pakkaan ikkuna auki, pelkään ampiaisia ja kuuntelen samalla Heli Kajon uutta levyä (linkki toimii 27.5. asti, sen jälkeen levy lieneekin jo spotifyssä) ja yritän muodostaa siitä mielipidettä.
Tällä viikolla seuranani oli myös Ruotsin kuninkaallinen perhe kun prinsessa Estelle kastettiin. Onnekseni olin arkipäivänä oikeaan aikaan kotona.

Huone näyttää jo kovin tyhjältä ja odotan innolla tulevaa muuttoviikkoa. Sitä kun osaa arvioida paljon tarvitsee vaatteita ja astioita ja loput voi pakata ja paketoida. Stressi on siirtynyt jännityksen ja riemun tieltä.

Hyllyt ja seinät tyhjenevät

Toivon tärkeiden asioiden pääsevän ehjänä perille

Käärme valitsi muuttokaveriksi leppäkertun

Hassua miten haikealta tuntuu hyvästellä Länsi-Pasila, vaikka muutan vain kilometrin päähän Pasilan sillan toiselle puolelle. Ja eihän sitä tiedä vaikka olisi joskus töissä jossain Länsi-Pasilan mediatalossa! Länsi-Pasila, tarkemmin sanottuna pasilanraition solu, on ollut ensimmäinen paikka, jota olen kotoa pois muuttamisen jälkeen asuttanut, joten kai täältä lähtemisen kuuluukin tuntua hieman haikealta, vaikka riemulla yksiötä ja yksin asumista odotankin.

Kesäkuumalla katoilla saattaa pyöriä auringonpalvojia.

 Oma ikkuna! Tuosta on monet kerrat heitelty avaimia vieraille. Ja saatu ampiaisia kylään.

Pian vaihtuu kuukausi. Kalenterin sivu kääntyy uudessa kodissa.

(Olen muuten ollut hurjan tyytyväinen vuoden 2012 Muumi seinäkalenteriin. Ihania kuvia!!) 

Joko mennään!

Muuton lisäksi elämää täydentää hitaasti, mutta varmasti lopputyödokumentti. Paljon töitä on jo nyt hoidettavana, vaikka valmista pitää olla vasta maaliskuussa 2013. Suunnittelemme työryhmän kanssa kuvausmatkaa Rovaniemelle ja olen siitä äärimmäisen innoissani! Rovaniemi! Täytyy myöntää, että toivon näkeväni poroja.

Mutta siihen on vielä aikaa.

Naiset kirjoittavat naiseudesta

Yksi varmasti tämän hetken seuratuimmista suomalaisista naiskirjailijoista on Katja Kettu. Kätilön myötä suuren yleisön tietoisuuden saavuttanut Kettu on koostanut yhdessä toimittaja Krista Petäjäjärven kanssa teoksen Pimppini on valloillaan, naisiin kohdistuva seksuaalinen vallankäyttö (WSOY 2012).

Pimppini on valloillaan sisältää kokoelman suomalaisten naisten kirjoituksia seksuaalisesta vallankäytöstä- fyysisestä tai henkisestä. Kertomuksia ja näkökulmia seksuaalisen vallankäytön eri näkökulmista- käsittelyssä ei siis ole pelkästään raiskaukset ja lähentelyt vaan seksuaalisen vallankäytön eri muodot. Vaikka tekstit ovat fiktiivisiä, luultavasti osa niistä kuitenkin hipoo todellisuutta. Esimerkiksi Rosa Liksomin tekstissä tutustaan poliisikuulusteluihin joutuvaan Rosa Liksomiin (faktaa vai fiktiota???) ja Rakel Liekki kirjoittaa pornoteollisuuden jättämästä leimasta.

Kirja on jaettu eri aihealueisiin ja jokaisen aihealueen avaa joku asiantuntija tai tutkija tms. kertoen naisiin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan liittyen tilastoja ja tutkimuksia. Kuulostaa ehkä kuivalta, mutta nämä uuden kappaleen avaajat johdattavat mielenkiintoisilla faktateksteillään hyvin fiktion maailmaan.

Kirjan nimi on muuten miusta aika hauska, hihi.

Antologisissa teoksissa on tietenkin hyvin monenlaisia tekstejä, osa kolahtaa lujaa, osa ei. Muutamat tekstit luin hieman hyppien läpi, enemmät kiinnostavat luin nenä kiinni kirjassa. Merkityksellistä tässä teoksessahan on se, että tämä maailma tarvitsee tällaista. Tämä maailma tarvitsee teoksia, joissa naiset kirjottavat netissä vaanivista pedofiilisedistä, miehiä hakkaavista vaimoista, pimeällä kujalla (harmittoman?) miehen pakoon juoksemisesta. Harmillistahan tässä on se, että luultavasti tämän tulevat lukemaan lähinnä naiset.

Tosin yksi mies tämän on ainakin lukenut, mtv3:n Pauli Poutanen, joka ihan arvostelunkin tästä kirjoitti. Jokainenhan saa olla mitä mieltä haluaa, mutta on mielestäni typerää ja kapeakatseista nostaa kaikista tämän kirjan naisista suureen valokeilaan Rakel Liekki, joka teksti on "pettymys kokonaisuuden kannalta"  ja "nyt kirjan odotetuin osuus lässähtää pahasti". Miksi Rakel Liekki on kirjan odotetuin osuus? Tai onko Rakel Liekki kirjan odotetuin osuus? Johtuuko se siitä, että hän on pornotähti? Poutanen ei keskity teokseen kokonaisuutena vaan on erityisen pettynyt 36 kirjoituksesta yhteen ja olettaa, että entisenä pornoteollisuuden ammattilaisena Liekillä olisi jotain painavaa sanottavaa tähän. Kuten jo sanoin, että kirja sisältää parempia ja huonompia tekstejä, mutta kirja on kokonaisuus eri kirjoittajien teksteistä ja kokemuksista, eikä muiden tehtävänä ole pedata lukijalle tietä kohti kirjan huipentumaa; Rakel Liekkiä.

Ja nyt kun ollaan naiseuden ja pimppien äärellä nostan samalla esiin vuonna 1999 ilmestyneen teoksen Ruotsista, Pilluparven (Fittstim, 1999, suomeksi ensimmäisen kerran 2003).

Pilluparvi on kahden toimittajan ja yhden kirjailijan (Brita Zilg, Belinda Olsson, Linda Skugge) kokoama teos, jossa naiset kertovat kokemuksiaan naiseksi kasvamisesta. Kirja on vahvasti feministinen teos, ja muistuttaa se muistuttaa heti kärkeen siitä, että feminismi ei tarkoita sitä, että "pojat ovat tyhmiä" vaan feministi pyrkii kohti maailmaa, jossa sukupuolemme ovat tasa-arvoisia keskenään.
Kirjan hieman provosoiva nimi tulee siitä, että vuonna 1992 Ruotsin ammattijärjestö LO:n puheenjohtaja Stig Malm oli kutsunut sosiaalidemokraattista naisliittoa "vitun pilluparveksi".

Jälleen kerran, Pilluparvenkin lukijoista suurin osa lienee naisia. Myös miehet voivat tarttua tähän teokseen! Naisten kanssahan te elätte, hitsi vie.

Molemmat kirjat käsittelevät siis vahvasti naiseutta ja se käy ilmi myös molempien teoksien nimistä. Pimppini on valloillaan -teosta lukiessani mietinkin miksi naiseudesta kertovaa kirjaa pitää korostaa noin vahvoilla kirjan nimillä. Siis molemmat nimet ovat oikein hyviä ja osuvia, mutta pitääkö naisten hakea niin kovaa ääntään naiseudelle, kirjan kannen pitää lähes huutaa. Että nyt käy selväksi, että nyt puhutaan siitä millaista on olla nainen ja mulla on pimppi! Jos miehistä ja miehisyydestä julkaistaisiin vastaavanlainen teos mitä nimeä se kantaisi? Komeilisiko kirjan nimessä esimerkiksi pippeli, kyrpä tai kalu?

Rinnakkaisblogi

Luultavasti kaikki tietävät edellisestä, lähinnä kirjallisuuteen keskittyneestä, harmain silmin blogistani, joka elää nyt omaa elämäänsä kuolleena arkistona. Kirjathan eivät vanhene, sieltä vain vinkkejä hakemaan!

Talventuoja -blogi esittelee elämää tässä ja nyt. Myös kirjoja.

NoMoreAnimals on pitkään aikaa sitten mielessä syntynyt rinnakkaisblogi, joka alkaa nyt heräillä vähitellen. Tarkoituksena esitellä töitä ja työprojekteja. Ei mikään virallinen portfolio, sitä voi kuitenkin käydä kurkkimassa!

Myös marsuherra Surku on kovin kiinnostunut kuvataiteista ja blogeista.

Löytöjä ja hyvää mieltä

Tulossa ärsyttävää "elämä on ihanaa" päivitys, mutta kun se on siitä kannattaa riemuita! Pidennetty viikonloppu alkoi jo keskiviikkona, ja kun Diablo III ilmestyi tällä viikolla on O-P:n aika mennyt pitkälti tietokoneen ääressä. Minä olen ollut ymmärtäväinen tyttöystävä ja keskittynyt muihin hyviin asioihin, kuten kirjoihin ja Gilmoren tyttöihin. Tuota peliä on vissiin oikeasti odotettu...

Tänään kuitenkin pääsimme  pelikammiostamme ulos kun Herra Puukenkä ja Neiti Räsymatto hakivat meidät kirpparoimaan! Sitä ennen saimme Räsymatolta Totoro -julisteemme kehystettynä ja kyllä noinkin yksinkertaisella asialla kuin oikeanlaisilla kehyksillä voi saada koko kuvasta aivan erilaisen! Olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja odotan innolla sitä, että saamme loputkin kehystettäväksi viskaamamme asiat kehyksissä takaisin. Hihi! Niin ja muutamia kehystettäviä lisää odottaa jo takataskussa. Ehkä ne pääsevät syksyllä Neiti Räsymaton hellään huomaan.

Juliste on kokoa A3, selvennyksenä kun minkään sortin mittasuhteita ei ole tarjolla. Näyttää mielestäni täydelliseltä uusissa punaisen punaisissa kehyksissään! Kuva on hieman sumuinen, mutta riittänee tähän tarkoitukseen.

Kehystetyn Totoron luovuttamisen (juhlallinen ja arvokas tilaisuus oli toki kyseessä) suuntasimme muutamalle Lahden kirpputorille. Ensimmäiseltä kirpparilta saaliiksi sain peltisen Pikku Myy -rasian (3e, rakastan peltipurkkeja hieman liiaksikin, asia jota O-P aina ihmettelee. Muistutan kyllä häntä siitä, että jokaiselle purkille on löytynyt paikkansa ja tarkoituksensa, hukkaostoksia ei siis ole tehty!), toiselta kirppikseltä löysin lasipurkin ja keittiöpyyhkeen (yhteensä 2,5e), mutta! Viimeisellä kirpputorilla odotti oikea aarre! Löysin nimittäin kaksi Peppi Pitkätossu -seinälautasta ja vieläpä alkuperäisissä pakkauksissaan. Lautaset näyttivät niin näteiltä ja hintaakin niillä oli vain 5e/kpl, mutta usein kun näkee jotain keraamista ja käyttämätöntä ja siinä on Muumi tai jotain muuta kivaa niin hintakaan ei vastaa sitä, mitä kirpparilla pitäisi. Pähkäilin siis tovin, että yritetäänkö minua nyt huijata, mutta Neiti Räsymatto onneksi tiesi kertoa, että lautaset ovat 90-luvulta, eli mistään trokaamisesta ei varmaankaan nyt ole kysymys. Sitten pitikin pähkäillä se, että onko molempiin lautasiin varaa. Elän muuton kynnyksellä ja samaan syssyyn varattiin elokuulle matka, tällä hetkellä elämässä on siis pieni taloudellinen katastrofi, joten tuntui hieman pähkähullulta ajatukselta laittaa 10 euroa seinälautasiin ja meinasin jättää toisen lautasista taakseni. Onneksi O-P pelasti tilanteen ja päätti ostaa minulle molemmat ennakkosynttärilahjana. Ja kotona sitten selvisikin, että kyseiset lautaset maksavat huuto.netissä vähintään 20 euroa. Todellinen löytö siis tehty!

Mörkö ei löytynyt kirpparilta, se tuli lahjoituksena kirppistovereiltamme. Ostohetkellä en vielä tiennyt mihin tarkoitukseen Pikku Myy päätyisi, mutta kotona välähti! Olen pitkään etsinyt oikean kokoista purkkia lääkekaapiksi. Tuo sopii siihen tarkoitukseen vallan mainiosti.

En tiedä vielä mitä tähän tulee, mutta se menee uuteen kotiin Helsinkiin.

Kesäinen keittiöpyyhe. Olen alkanut löytämään vaatteisiini ja sisustukseen värejä. Ystävä H totesikin jokin aika sitten nähdessään minut kukkamekko päällä, että: "Sä et näytä enää teinisatanistilta" :D

Lopuksi ihanat uudet aarteeni!

 Pakkauksissa

"Lattiaan ei saa koskea"

"Peppi paistaa räiskäleitä"

Mukana oleva paperi kertoi mitkä taulut vielä puuttuvat. Kaksi ylintä olisi kyllä ihanaa löytää!

Kieltämättä hieman hävettää, ettei taulujen valmistaja Rörstrand sanonut ensin minulle mitään, mutta sehän on se sama astiavalmistaja, jonka astioita (myös niitä uusia Peppi -mukeja, joita siis Suomestakin saa) olen kaupassa monet kerrat ihastellut. Eipähän livahda enää mielestä, onneksi on google, joka kertoo kaiken.

Kunnon kirppiskiertely päättyy yleensä vohveleihin, lettuihin tai jäätelöön. Niin myös tällä kertaa. Masut syötiin jätskiä täyteen ja pelattiin myös yksi kierros Samuraita.

En tiedä vielä tulevatko Peppi Pitkätossut mukaan uuteen kotiin Helsinkiin vai jäävätkö ne toistaiseksi Lahden kotiin (viikot täällä yksin asuva O-P ei kyllä jostain syystä innostunut ajatuksesta, että keittiössä ois miun Muumitaulujen lisäksi myös Pepit... Kumma mies), toisinaan kyllä ärsyttää suunnattomasti kun omistaa oikeasti aika kivoja juttuja, mutta rakentaa kahta pesää ja molemmat ovat kuitenkin hieman vajavaisia. Voi sitä onnen päivää kun kodit vihdoin yhdistyvät ja saa kaiken kivan saman katon alle. Omaisuuden lisäksi siis myös kivan pojan.

Peppi -lautasissa ei muuten ole narua valmiina. Mikä on varmin tapa sitoa seinälautaseen naru ja millaista narua sen pitää olla, etteivät uudet ihanat tipahda heti lattialle!

Kesä ja kasvisruoka!

Heti alkuun; muiden ruokailutottumukset eivät kuulu minulle ja en moralisoi tai demonisoi lihansyömistä. Olen kyllä sitä mieltä, että ihmiset syövät aivan liikaa lihaa ja mielestäni on turhaa opettaa lapset siihen, että joka ateriaan kuuluu liha, mutta jokainen tehköön omat ratkaisunsa ja syököön sitä, mikä itselle maistuu, asia ei minulle kuulu. Piste.
Koska ruuasta keskusteleminen on nykyään verrattavissa siihen, että puhuisi uskonnosta tai politiikasta en halua provosoida nyt ketään, vaan kertoa miten omalta lautaselta väheni liha ja samalla jakaa hyvän kasvisruokavinkin, jee! (Okei, kuulostaa ehkä nyt vähän en-muka-provosoi-provosoivalta, mutta tuleva ruokaohje on sovellettavissa myös liharuuaksi, jos niikseen tykkää!)

Oma hyvin kasvispainotteinen ruokavalioni (iltalehti muuten kertoi, että kysymys on fleksitarismista; fleksitaristi syö siis satunnaisesti lihaa. Minulle maistuvat kyllä riista ja kala) lähti käyntiin siitä, että päätimme viime kesänä O-P:n kanssa opetella tekemään enemmän kasvisruokaa. Alkuun kasvisruokaa syntyi ehkä kerran viikossa, myöhemmin aina kokatessa. Intoa tietenkin lisäsi se, että kesällä kotimaisia kasviksia saa superhalvalla! Sittemmin liha onkin jäänyt kauppojenhyllyille- osittain puolivahingossa, kasvissyönti vain vei mennessään. Hankalinta lihasta luopumisessa oli se, että piti opetella tekemään uusia ruokia. Ennen pystyi aina ostamaan niitä broilerin fileesuikaleita tai jauhelihaa ja kokkaamaan siitä jotain nopeasti, nyt piti keksiä uudet helpot ruuat. Ja taitojen ja mielikuvituksen karttuessa niitä uusia ruokia onkin syntynyt, tässä vihjeet yhteen hyvään ja helppoon kasvisruokaan. :) Niin ja mikäli soijasuikaleet eivät maistu niin luulisin, että kana sopii tähän yhtälailla. Suosittelen kuitenkin antamaan kasvisruualle silloin tällöin mahdollisuuden!

Tarvitset:
Kesäkurpitsan (meille on riittänyt yksi hyvin, kesällä tietty kesäkurpitsat saattavat olla ihan jättisuuria, joten yksi voi olla helposti liikaakin)
Porkkanoita
Paprikaa (värillä ei väliä, mikä sinulle parhaiten maistuu)
Sipulia (jos valkosipuli maistuu niin tietenkin myös sitä)
Soijasuikaleita (tai soijapaloja tai soijahiutaleita)
Couscousia
(+mausteet ja oliiviöljy)

Valmiiksi pilkottuja herkkuja, namnamnam! 

Tiedän, että nää epäilyttää monia. Rohkeasti kokeilemaan!

Siivuta kesäkurpitsat, leikkaa porkkanoista tikkuja, pilko sipulit ja paprikat. Määrällä ei mielestäni ole väliä, kasvisten määrän voi mitoittaa syöjien määrän ja oman mielen mukaan.

Mikäli pannuja on käytössä vain yksi kannattaa soijasuikaleet valmistaa ensin. Pannulla siis kiehautetaan vettä, johon heitetään soijasuikaleet mukaan (1 osa suikaleita, 2 osaa vettä; me laitettiin tänään kahdelle ihmiselle 3dl soijasuikaleita, eli pannulle laitettiin kiehumaan 6dl vettä). Kiehuvaan veteen heitetään siis ne soijasuikaleet, pyöritellään välillä paistolastalla. Kun suikaleet näyttävät tarpeeksi turvonneilta niin ylimääräisen veden voi kaataa pannulta pois.

Jos nää näytti pussissa epäilyttäviltä, niin nyt ne vasta epäilyttäviltä näyttäkin! 

 Lisää pannulle öljyä ja sipulit ja paistele. Me ollaan tehty myös niin, että suikaleet paistetaan ja maustetaan ensin valmiiksi, laitetaan sivuun erilliselle lautaselle ja lisätään takaisin pannulle vasta lopuksi, tällöin siis sipulit paistetaan vasta soijasuikaleiden jälkeen. Keinot ovat siis monet!

Sipulit mukaan! Ne siis voi paistaa soijasuikaleiden kanssa tai erikseen.

Soijasuikaleita kannattaa maustaa jollain, ovat muuten melko mauttomia. Itse heitämme pannulle mukaan soijakastiketta, pippuria ja paprikajauhetta.

Maustamisen pyhä kolminaisuus. Pippurit tietenkin myllystä!

Sipulien jälkeen pannulle pääsevät porkkanat, joiden kypsymisaika on kesäkurpitsaa ja paprikaa pidempi. Paistele hetki, lisää sen jälkeen paprika, paistele jälleen hetki ja lopuksi lisää mukaan kesäkurpitsat. Näin porkkanat saavat kypsyä tarpeeksi. Kuten edellä mainitsin, paistetut ja maustetut soijasuikaleet voi myös siirtää erilliselle apulautaselle ja lisätä vasta lopuksi takaisin pannulle- eivät varmasti kärtsää. Kuten ehkä kirjoituksestani huomaa mitään tarkkoja minuuttiaikoja ei ole, oman silmän ja vainun mukaan siis mennään. :)

Kohta on valmista...

Couscousin voi helposti turvottaa erillisessä kattilassa. Pakkauksen kyljestä löytyy ohje, jossa kerrotaan paljon vettä ja couscousia tarvitaan x määrälle ruokailijoita. 2dl couscousia voi tuntua todella pieneltä määrältä kahdelle aikuiselle ruokailijalle, mutta trust me, se kyllä turpoaa ihmeen paljon! Kun ekalla kerralla tehtiin tätä kahdestaan kahdelle tein couscousia neljälle (eli 4dl) ja sitä olikin sitten aivan liikaa..

Vesi siis kiehautetaan (kattilassa tai vedenkeittimessä) ja kaadetaan kattilaan ja sinne oikea määrä couscousia. Kansi päälle, odotellaan muutama minuutti ja tidii! Couscous on turvonnut ja valmista. Tähän menee siis vain muutama minuutti, eli voi hyvin tehdä siinä vaiheessa kun kasvikset ovat melkein paistuneet. Couscousin joukkoon voi heittää hieman voita tai öljyä- itse lorautan mukaan hieman oliiviöljyä kosteutta tuomaan. Lopuksi tämäkin lisätään pannulle ja sitten annetaan ruuan vielä miettiä ja hautua hetki ja valmista on! 

Kuiva couscous kattilassa. Päälle heitetään vettä ja kattilan kansi.

Muutamaa minuuttia myöhemmin. Turvotettu couscous, johon heitetty pari lorausta oliiviöljyä mukaan ja tietenkin sitten sekoiteltu.

Rakas ystävämme!

Kokki kolmoset vahtivat ruuanlaittoamme

Valmis!!

Ja koko komeus nautitaan raejuuston kanssa- voi olla hieman kuivaa muuten, eli raejuusto tuo hieman kosteutta ja sopii maunkin puolesta tähän loistavasti! Samalla tulee lisäannos proteiinia. :)

Nam!

Eniten aikaahan tässä menee siihen, että ensin pilkkoo kaiken. Sen jälkeen homma käy melko jouhevasti, alle 30min menee koko hommaan.